Täällä taas!

Lautanen on ollut täynnä ja muki puoliksi... täynnä.

Viikot ovat vierineet ihan muissa tohinoissa kuin täällä blogissa. Kaikenlaista on ollut matkan varrella, niin kivoja kuin vähän tylsempiäkin juttuja. Mutta nyt on taas olo, että blogin puolelle jaksaa palata. Ja suuri, suuri kiitos kaikille, jotka ovat ehtineet jo höpötysten perään kysellä! On hauskaa kirjoittaa näitä tuokiokuvia itseä varten, mutta erityisen kutkuttavaa on, kun tietää, että joku muukin näitä lukee.

Onko muuten muita kevätmessuille menijöitä? Ilokseni ja yllätyksekseni sain ilmaisliput messuille ja huomenna lähdetään miehen kanssa katsastamaan tarjontaa. Ja vielä kahdestaan! Odotan innolla, että voidaan rauhassa kierrellä ja ideoida. Viime aikoina nimittäin mielessä on pyörinyt sekä nykyisen kodin laitto että muuttaminen lähemmäs minun vanhempiani ja sisaruksiani. En millään raaskisi lähteä tästä nykyisestä unelmieni kodista, mutta toisaalta mummulan ja serkkujen lähellä asuminen painaa vaakakupissa aika paljon. Ja vaikka olen aina vannonut, että me ei sitten ainakaan ikinä rakenneta, on viime aikoina muuttovalmiiden talojen esitteet pyörineet välillä tabletilla. Kauhean todennäköistä se ei ole vieläkään, mutta ehkä hiukan avoimemmin mielin mietin kaikenlaisia vaihtoehtoja. Messuilla ilmeisesti esittäytyvät myös monet talovalmistajat, joten saattaa ollan että kurvataan muutaman sellaisenkin pisteen kautta. Pääpaino on kuitenkin ihan tämän nykyisen kodin laittamisessa. Syksyllä tehty salaojaremontti on jättänyt pihan aika rouheaan kuntoon, joten ainakin pihaideoita olisi kiva nähdä. Sormet syyhyävät istuttamaan ja kuopsuttamaan.

Ei muuta kuin nokka kohti kevättä ja talven taakat pois harteilta!

Trine

Melkein brunette

Viime kerralla huhuilin hyviä kampaajia ja suunnittelin uutta ilmettä tukkaan.
Hyviä vinkkejä sainkin, mutta lopulta olin kuitenkin niin hätäinen, että olin ehtinyt varata ajan jo ennen kuin kukaan ehti kissaa (tai kampaajaa) sanoa.


Ja tässä on tulos:

Tummempi tukka, kuten toivoinkin.

Muutos on itselle suuri, sillä tukka on tummempi kuin koskaan aikaisemmin. #livingontheedge
Hiukan ehkä naurattaa se, että olen muutoksesta ihan tohkeissani "kylläpä mulla on tumma tukka!". Kuvasta päätellen muutos ei näköjään ole erityisen...huomattava. Puolustukseksi täytyy sanoa, että kuvassa latvat näyttävät vaaleammilta kuin livenä. Ihan totta.

Muutos on ollut sekä tervetullut että vähän outo. Tänään aamulla, kun pesin hampaita ja vilkaisin peiliin, en ensin meinannut tunnistaa itseäni. Myönnettäköön, että häkellyttävään ulkomuotoon oli muitakin syitä kuin muutamaa astetta tummempi tukka: lapset viettivät levottoman yön ja valvominen näkyi paloauton punaisissa silmissä ja synkän liiloissa rinkuloissa niiden hehkuvien silmien ympärillä. Ehkä kyseessä oli siis ennemminkin aamu, jolloin en olisi halunnut tunnistaa itseäni.

Lukuunottamatta tuota epäonnista kohtaamista peilin kanssa, olen ollut uuteen kuontaloon tyytyväinen. Mitä taas tulee lasten reaktioihin...
"On toikin ehkä ihan kiva" - otetaan kohteliaisuutena.
"Mitä sä olet tehnyt?" - No tuota...  

Mikä juttu se muuten on, että aina kun tukkaani on laitettu tummempia sävyjä, on tukka ensi päivinä vähän pastellisen värinen? Sellainen vaaleanpunaiseen tai lilaan taittava. Muutaman päivän jälkeen tukka saa aina luonnollisemman sävyn. Kohtalotovereita?

Muistatteko muuten, kun hehkutin, että vihersmoothie-haasteen aikana olen kadottanut makeanhimoni? No tänään löysin sen uudestaan, mutta liekö syynä vihersmoothiet vai mikä, olen näköjään kadottanut kykyni syödä pohjattoman määrän makeaa. Ilmeisesti väsymys sai nimittäin elimistön haikailemaan nopeaa energiaa ja Ikea-reissulta nappasin mukaani kookospalleroita. Kahden pallon jälkeen olo alkoi kuitenkin muuttua todella tukkoiseksi, sellaiseksi ähkyiseksi pahaksi oloksi, josta moni puhuu makean yhteydessä, mutta josta minulla ei ole ennen ollut aavistustakaan. Tiedän, että yleensä ihmisillä tulee paha olo, jos syö vaikka kokonaisen suklaalevyn, mutta kohdallani tätä ei ole ikinä tapahtunut (kaikilla meillä on supervoimamme...). Muutos edelliseen olisi toivottavaa, sillä vaikka haluan edelleen herkutella, en halua enää ahtaa itseeni vain tottumuksesta kilokaupalla sokeria. Jos vihersmoothiet ovat avain siihen, että karkkia tekee harvemmin JA vähemmän mieli, ei kauaa tarvitse miettiä jatkanko haastetta vai en.

Sellaista tänään täällä.
Astetta tummempi tukka JA vähemmän sokeria, tunnetteko kuinka maailma juuri liikahti hiukan radaltaan. Major events people, major events.

Trine

Tukka hakusessa

Vihersmoothiet ja lankut ovat virkistäneet mukavasti sisäisesti, mutta ulkoinen olemus kaipaa kyllä vielä pientä piristystä.

Tukka on saatava kuosiin. (En edes viitsi änkeä samaan postaukseen kulmakarvapäivitystä, tila ja aika ei riitä #marsut #unibrow)

Kampaajan tuoliin olen istunut viimeksi syksyn lopulla ja silloinkin epäonnisesti kaksi kertaa peräkkäin. Ensimmäisen session tuhoja nimittäin korjailtiin itkun sekaisissa tunnelmissa seuraavana päivänä. Tuplakäsittely teki tietysti jonkin verran tuhojaan ja tällä kertaa latvoja täytyy ottaa varmasti aika roskisti lyhyemmäksi. Kovin paljon en taida tällä(kään) kerralla tukkaa lyhentää, mutta jotakin mallia sen sijaan toivoisin.

Leikkauksen lisäksi ajatuksissa on astetta tummempi sävy tukkaan. Ilmeisesti termi toiveelleni on dark blonde eli tumma blondi, joka varmaan on aika kuvaava myös luonnolliselle värillenikin (ja kukaan ei nyt sano, että se oikea termi mun luonnolliselle värille on maantien harmaa. Tai vähintään sen värin nimi on Road trip gray. Sellainen pölyinen, mutta villi. Saa käyttää.)

Viime kerralla vein kampaajalle tämän kuvan:

No lopputulos ei ollut ihan tätä... (kuten kaikki lähipiirissä saivat monta kertaa kuulla)

Tällä kertaa ajattelin varustautua oikealla pinterest-kuvakimaralla, jotta yhteisymmärrys varmasti löytyisi.

Eipä nuokaan nyt mitään kauhean tummia sävyjä ole, mutta suht luonnollisen oloisia ainakin.

Kuvien lisäksi pitäisi vielä löytää hyvä kampaamo, se oikea.
Tämä tuhkimo kun on kokeillut aika montaa kenkää, eikä mikään ole ollut se ehdottoman täydellinen.
Se, jossa tälläistä värisokeaa haaveilijaa ymmärretään lähes ilman sanoja.
Vai onko väärin olettaa, että parin tunnin käsittelyn jälkeen näyttäisi samalta kuin nuo yllä olevien kuvien naiset?!? Kysynpähän vaan.
#IPaidBigBucksToLookLikeDoutzenKroesAndWillNotSettleForLess


Joten apua, apua! Vinkkejä hyvistä paikoista kaivataan tai lopputulos on taas tämä:

Pretty please, not this again...

Save me!
Trine

Tammikuun haaste nro 2: lankku

Menee jo ehkä hiukan (tragi?)koomisen puolelle, että vuoden 2015 aloittaa kahdella haasteella, kun yleensä ei uskalla tehdä yhtäkään lupausta uudeksi vuodeksi.

Mutta yrittänyttä laitetaan vasta, kun/jos tarve vaatii. Ja tällä hetkellä menee vielä lujaa ja komiasti.

Saanen esitellä tammikuun 2015 haasteen nro 2:

LANKKU

Ja ei, en laita tähän kuvaa lankkusessiostani. Ne, jotka ihmettelevät mistä ihmeen lankusta oikein puhun (kuuluin tähän ryhmään vielä kymmenen päivää sitten) - kirjoittakaa googleen plank challenge - maailma avautuu jälleen eteenne aivan uudenlaisena.

                                                                Tammikuun lankkuhaaste

                           (ajat muokattu internetin ihmeellisen maailman lukemattomista lankkuohjeista) 

Tällä hetkellä menossa päivä 10 ja tämän illan lankku vielä tekemättä.
Mutta se tässä haasteessa onkin ollut ihan mahtavaa: vaikka huomaisit kello kymmenen illalla, että lupaus on toteuttamatta, ei hätää! Siitä vaan hetkeksi olohuoneen lattialle lankuksi ja homma on selvä! Haaste, jota ei voi jättää väliin ajanpuutteeseen vedoten.
Ensimmäinen viikko haastetta menikin aikamoisessa hurmoksessa, mutta eilen (päivä 9) honeymoon taisi loppua. Noloa myöntää, mutta tuo 1 minuutti 15 sekuntia tuntui eilen järkyttävän pitkältä ajalta, varsinkin selkälihaksista. 

Kauhulla ja innolla odotan tuota loppuhaasteen kolmea minuuttia. Juuri nyt se tuntuu ikuisuudelta. Kenties olisi ollut järkevämpää ottaa haaste, jossa lankkuaikaa kasvatetaan maltillisemmin. Lähdin nimittäin haasteeseen ihan kylmiltään eli elämäni ensimmäisen lankun tein haasteen ensimmäisenä päivänä. Jos totta puhutaan, niin taisin lähteä vähän soitellen sotaan. Vaikka enpä tiedä miten tähän nyt olisi niin kauheasti voinut valmistautua etukäteen. Ja sen voin sanoa, että muutaman päivän perusteella en yhtään ihmettele lankkuhehkutusta. Vaikka ennen lankkua koko ajatus tuntuu hiukan tylsältä, on lankun jälkeen ihanan virkistynyt olo. Ja tooooosi pienellä vaivalla. What more can you ask?!?

Lankkuhaaste onkin aika loistava esimerkki tammikuun Believe in Miracles-meiningistä.
"Tee tämä yksi liike päivässä, niin kiinteydyt, virkistyt ja elämä hymyilee".
Ei tuollaiseen tarjoukseen voi olla tarttumatta.
Ei ainakaan tammikuussa.
(Marraskuussa tuolle vain hymähtäisi hiukan säälivästi)

Trine

Puuteriunelmia

On meillä muitakin muutoksen tuulia kuin meikäläisen yltiöoptimistinen vihersmoothie tammikuu; ajatuksena on nimittäin rempata tytön huone järkevämpään kuosiin. Erityisesti toimivat säilytysratkaisut huutavat poissaolollaan ja hiukan harkitsen jo sitäkin, pitäisikö tytön huoneeseen hankkia tässä vaiheessa kirjoituspöytä. Tällä hetkellä tyttö taiteilee eniten olohuoneen pöydän ääressä, mutta epäilen, että pian koittaa aika jolloin oman huoneen rauha voisi tuntua kutsuvammalta vaihtoehdolta.

Tällä hetkellä remontin kanssa ollaan vielä ideointivaiheessa: tyttö kertoo toiveitaan, mä surffaan inspiraatiokuvia pinterestistä ja mies kulkee mittanauha kädessä. Tästä on todennäköisesti meidän vauhdilla aika pitkä matka toteutukseen, mutta toisaalta on  tässä huushollissa aika monta kertaa nähty myös niitä "hups, nyt me sitten tehtiinkin se"-projekteja. Alunperin villi toive oli saada huone valmiiksi kuun lopussa pidettäviä synttärikemuja varten, mutta se taitaa kyllä jäädä haaveeksi.

Tytön kanssa ollaan yhdessä visioitu jotakin tämän tyylistä:

Kuvat pinterestin kautta haalittu. Alkuperäisiä lähteitä pyritty merkitsemään, mikäli tieto löydetty. Ilmoitathan , mikäli kuvasi löytyy tästä, niin lisään tiedon kuvaan!
Photos taken from Pinterest. Please do let me know, if one of these pictures is yours! I will gladly  add the information to the photo!

Kuten näkyy, niin aika puuterisia sävyjä olisi toivottavasti luvassa. Käytännössä en tiedä, kuinka homma toimii, kun suurin osa olemassa olevista leluista on ärtsyä pinkkiä, mutta pistän toivoni edellä mainittuihin säilytysratkaisuihin. Ja vaikka kuvista voisi päätellä, että huoneesta tulee yltiötyttömäinen prinsessaunelma, toivon, että mahdolliset uudet huonekalut valikoituvat niin, että niitä voi käyttää myös siinä vaiheessa, kun tyttö haluaakin huoneestaan aivan erilaisen. Puuteriverhot voidaan tuolloin siirtää vaikka meidän makkariin (tai jos mieheltä kysytään, kellariin).

Tälläisiä suunnitelmia tällä hetkellä, katotaan miltä remontit kuulostaa huomisen jälkeen, kun luennot (ja arki) jälleen alkavat. Voi olla, että toteutus onkin sitten mahdollinen vasta seuraavan loman koittaessa. Mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa (vai miten se nyt olikaan).

Kivaa maanantaita kaikille! Muistakaa huomisen jälkeen on jo tiistai!

Trine

Ps. Vihersmoothiehaaste sujuu mainiosti! Mikä ihmeellisintä, makeanhimo loistaa poissaolollaan. Tälläistä ei ole tapahtunut sitten... mun syntymän!

Vihreä tammikuu

Kuva: simplegreensmoothies.com/

Vuosi 2015 on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin ja eletään uuden vuoden lupausten honeymoon-vaihetta - aikaa, joilloin kaikki muutokset tuntuvat mahdollisilta.

Ja pakkohan tähän I can do it-fiilikseen on lähteä mukaan!
Aika paljon on blogeissa ja lehdissä näkynyt taas keventämiseen ja karsimiseen liittyviä juttuja, mutta oma tavoitteeni on niin ruoassa kuin elämässä ylipäätänsä pikemminkin lisätä kuin vähentää.

Tavoite voi kuulostaa hullulta naisen suusta, jonka kaikki farkut kiristävät, mutta saanen selittää ajatustani tarkemmin: syksyn nuutunut olemus oli osittain tietysti ihan univajetta, mutta epäilen että vajetta oli myös hyvässä laadukkaassa ruoassa.

Kiire ja väsymys kun näyttäytyivät huonona syömisenä.
Laaduttomana mässäilynä.
Vitamiinittomana suklaasuona.

Joku voisi nopeasti ajatella, että ratkaisu olisi skipata välillä se suklaa.
No joo, onhan siinäkin ajatusta, mutta itselle tuntuu istuvan paremmin sellainen salliva ja nautiskeleva kuin karsiva (ja kärsivä?) tyyli. Tuntuu, että sen mieltä hellivän suklaan rinnalle kroppa, iho ja aivot huutavat vitamiineja ja hivenaineita, terveellistä, raikasta ruokaa.
More, more, more.
Ei niinkään less, less, less.


Uumoilen nimittäin, että kun syön ja nukun paremmin, ei sitä suklaatakaan tule syötyä ihan niin paljon. Ei ainakaan siihen väsymykseen. Ainoastaan siitä syystä, että se on niin hyvää!


Kun aikani mietiskelin tätä more is more- ajatusta löysin hauskan ilmaisen vihersmoothie-haasteen.

Ja näin sitä mennään: seuraavat 28 päivää (2 päivää jo takana) juon joka päivä yhden vihreän smoothien. Näinä kahtena päivänä olen juonut smoothien heti aamulla, aamupalan korvikkeena, mutta luulen, että smoothie toimisi hyvin kohdallani myös iltapäivällä. Tuolloin iskee usein kova väsymys ja karkinhimo, joten ehkäpä kroppaa voisi välillä armahtaa tarjoamalla jotain terveellistä eikä kauheaa sokerihumalaa. Ja jotta homma sujuisi myös niinä päivinä, kun kiirettä pukkaa ovista ja ikkunoista, tein muutaman valmiin ainespussin pakkaseen odottamaan.
Uskomatonta, miten pieni pussi korianteria, pinaattia, ananasta ja mangoa pakkasessa saakin niin hyvän fiiliksen. I´m gonna make it!

Toiveena on, että  hyvän fiiliksen lisäksi kyseinen ryhtiliike saisi aikaan energisemman olon ja ei-niin-kukkivan vaan paremminkin kukoistavan ihon. Ja myönnettävä on myös se, että toiveena on, ettei tarvitsisi lähteä housukaupoille.

Onko kukaan muu innostunut haastamaan itseään?
Do tell!

Trine

Ps. Ja tiedän, vihersmoothiet on so 2014, mutta parempi vuonna 2015 kuin 2016. Ja silloinkin ehtisi!

Pps. Aloitin itse asiassa toisenkin haasteen, siitä myöhemmin lisää!

Julen efter

Joulusta on jäljellä enää konvehtirasian pohjalla pyörivät karpalo- ja ananaskonvehdit ja neulasia varistava kuusi.

Ja nippu huisin hauskoja muistoja tietty!

Joulun aikaan saatiin viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa; aattona juhlittiin minun perheen kanssa ja joulupäivänä tupa tuli täyteen miehen sukulaisia. Ja koska aattoillan juhlijoista osa jäi yöksi, vaihtuivat kemuihin osallistujat joulupäivänä melkein lennossa! Juhlien järjestämiseen liittyy aika paljon touhua ja tekemistä, mutta en missään nimessä valita! On ehdottomasti vain positiivinen ongelma, että kahdeksan hengen pöydän ääreen sulloutuu syömään kolmetoista henkeä.

Oman lisänsä tuo se, että molempien suvuissa on lapsille samanikäisiä leikkikavereita. Aattona olohuoneen ikkunaan liimautui viisi pientä nenää valvomaan pukin tuloa.

Ja tulihan se!

Aikaisempina vuosina tontut ovat jättäneet paketit ovelle, mutta oi onnea ja iloa, kun pukki tänä vuonna ehti itse paikalle. Riittää varmasti sekä aikuisilla että lapsilla muisteltavaa. 

Tämä valmisteluvaiheessa otettu kuva näyttää olleen ainoa räpsy itse aattoillan aterialta. 

Arkeen paluu on sujunut- no, vaihtelevasti. Mies on kyllä jo mennyt töihin, mutta lasten kanssa ollaan kyllä haahuiltu yöpuvuissamme pitkälle puoleen päivään. Pukki toi uusia pelejä, joita on ollut tosi kiva pelailla yhdessä. 

Hassua, miten pelien pelaaminen tuntui vielä hetki sitten ihan mahdottomalta ajatukselta. Enkä tarkoita pelejä vain lasten kanssa, vaan aikuisten peli-iltoja. Meillä lapsuuden jouluihin kuului aina tosi tiiviisti erilaiset lautapelit. Parina edellisenä jouluna lasten ollessa todella pieniä, pidemmille pelisessioille ole oikein ollut aikaa. Tänä jouluna kaikki mussukat nukahtivat onnellisina erilaisiin majoitusviritelmiin eri puolille kämppää, jonka jälkeen me aikuiset saatiin pelailla ihan keskenämme. Tätä oli odotettu!  

Uutta, toivottavasti yhtä onnistunutta, peli-iltaa ei tarvitse kauaa odottaa. Aattoillan pelipoppoo kokoontuu saman pöydän ääreen jo uutta vuotta vastaanottamaan. Onnea on omat sisarukset ja niiden hyvin valitut toiset puoliskot!

Nyt vaan täytyy karistaa tää julen efter-fiilis (pöhö ja väsy), jotta saa taas näyttää peleissä kuka määrää!

Trine